Tällä viikolla,minulla on mielessä ollut miehet. Ehkäpä siitä syystä, että mennyt viikko on valtakunnallinen miestenviikko ja toki tuleva isänpäivä herättää ajatuksia ja tunteita. Miestenviikon yhtenä teemana on ollut vapaaehtoistyö ja sehän on meidän yhdistyksessä hienosti edustettuna mieskaveritomintana. Olen saanut kokea monta hyvää ja sydäntä lämmittävää hetkeä,kun olemme keskustelleet kaveriparien tekemisistä ja ajatuksista. Olen ylpeä meidän miehistä ja mahtavaa on ollut seurata kaveriparien matkaa. Nyt jo monet pikkukaverit ovat jo aika isoja kavereita ja teini-ikäisiä. Kaverisuhde muuttuu matkan varrella , lapsen kasvaessa ja eväsretket ja uimahallikäynnit saattaneet vaihtua vaikkapa moponruuvaukseen. Vapaaehtoisten kanssa pohdittu kuinka murrosikä vaikuttaa yhteydenpitoon ja hienosti mieskaverit ovat sen ottaneet huomioon, antaneet tilaa ja vaikka tapaamisia olisi ollutkin vaikea järjestää . On hyvin tärkeää, että lapsi/nuori tietää , että on olemassa turvallinen aikuinen,joka on kiinnostunut hänestä ja vaikka whats apin välityksellä kysyy"hei,mitä kuuluu" . Kaveriparit ja kaverisuhteet ovat kaikki omanlaisia . Yhteisiä kiinnostuksen kohteita saattaa olla urheilu, penkkiurheilu, nikkarointi, pyörän/ mopon korjaaminen, ruuan laitto,luonto , metsäretket, jopa maalaushommat . Mitään erityistä taitoa ei tarvita. Yhdessä kaveriparit miettivät mitä tehdään ja aina ei tarvitse tehdä mitään erityistä,joskus on hyvä vaan olla ja pohtia vaikka mitä tarkoittaa prosentti tai koskahan sataa lunta :) Kuvassa mieskaveri Jaakko ja Ylen toimittaja Antti ja minä.
